Tattarikeksit (Gluteeniton)

Gluteeniton, munaton, vähälaktoosinen.
Maidottomaksi saa, jos jättää kerman pois ja käyttää soodan tilalla leivinjauhetta.
Sooda tarvitsee kaverikseen aina jotain hapanta toimiakseen.


125 g       Magariinia
1½ dl       Sokeria
½  dl        Tattarijauhoja
4 dl          Tattarihiutaleita
1 tl           Ruokasoodaa (tai 2tl leivinjauhetta)
½ dl         Kermaa

Uuni 200°
Sekoita kuivat aineet sulatettuun rasvaan.
Sekoita sooda kermaan ja lisää seos taikinaan.
Ota taikinasta pieniä nokareita esimerkiksi lusikalla ja lisää ne pellille. Kannattaa ottaa hyvin pieniä nokareita sillä taikina leviää melkoisesti.
Paista uunin keskitasolla noin 5-7 minuuttia.

Halutessaan sekaan voi lisätä rusinoita tai oikeastaan mitä vain mieli tekee ja mikä kestää uunissa käyttämistä. Esimerkiksi 1 dl rusinoita joukkoon.

Gluteenittomat vohvelit

Helppo ja muhkea resepti, joka tuli eilen todistettua toimivaksi.
Valitettavasti olin äitini luona kyläilemässä niin en saanut kuvia otettua vohveleista. Pitää tehdä uudelleen, josko sitten saisi kuvan kera näkyviin.

Noin 10 kpl

2            Munaa

2 dl        Kermaviiliä

0.5 dl     Maitoa

2 rkl       Sokeria

2 ½ dl    Semper hienoa jauhoseosta

3 rkl       Voita tai margariinia

½ tl        Vaniljasokeria

½ tl        Leivinjauhetta

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi.
Lisää maito ja kermaliivi.
Sekoita leivinjauhe jauhoihin ja yhdistä loput kuivat aineet keskenään.
Yhdistä kuivat aineet seokseen ja anna turvota n.15min.

Pistä vohvelirauta lämpiämään.

Muista voidella rauta jottei taikina pala kiinni.

 Meillä käytössä olleessa vohveliraudassa oli lämmitystasoja yhdestä kuuteen ja yleisimmin parhaat vohvelit ovat tulleet nelos tasolla. Ensimmäisen vohvelin kohdalla pistän yleensä raudan yhtä astetta kovemmalle jotta se lämpiää hieman nopeammin, vohveli kypsyy paremmin ja ensimmäisen paiston jälkeen on hyvä hiljentää asteen verran takaisin.
Viimeisen vohvelin paiston aikana pistän raudan jo kiinni sillä jälkilämpö riittää kypsyttämään tämän.

Kamerahaave toteutui

Sattui nyt eteen ilmoitus vähän käytetyn kameran myynnistä ja oli rahaa valmiina säästössä kameraa varten, joten ajattelin että nyt tai ei koskaan. Pistin viestiä ja parin päivän päästä jo hainkin postista ensimmäisen oman järkkärini.
Lapsenomainen innostus syttyi kun pakettia alkoi avaamaan ja osin tuli helpottunutkin olo kun uskalsi lähettää useita satoja täysin tuntemattomalle henkilölle siinä toivossa että saa luvatun tavaran itselleen. Luottaminen kannatti tässä tapauksessa.

Kyseessä on Canonin 60D ja kaupanpäällisenä perus kittilinssi mukana. Tästä on hyvä lähteä rauhassa tutustumaan järkkärillä kuvaamiseen ja voi alkaa säästämään rahaa kunnon objektiivin hankintaa. Kittilinssillä harjoitellessa saa luultavasti paremmin selville sen mitä oikeastaan kaipaa kuvaamiseen.

Lähinnä vain koulussa on tullut canonin järkkäreitä käyteltyä, mutta siltikin järkkärimaailma on hyvin uusi tuttavuus, eikä suurin osa mahdollisuuksistakaan ole vielä selvillä.
Nappasin koiran hihnaan ja painuin melkein kahden tunnin metsälenkille testailemaan kameraa.

Kameravihaaja

Keskeltä metsää löytyy aina välillä mitä kummallisempia esineitä.
Täytyy ihmetellä miten kukaan on jakasanut raahata auton penkkiä pieniä polkuja pitkin niin kauas mistään tiestä ja varsinkin että mistä syystä...

 Eräällä tienpätkällä on pitkä rivistö puita, mutta vain tämä yksi on ihan täynnä näitä sieniryppäitä.

Syyspäivä

Yksi päivä vapaata viikosta antaa tarvittavan hengähdystauon koulusta. Varsinkin nyt kun on useampi 8 tunnin päivä viikossa, siihen päälle 12km pyöräilymatkat ja koiranlenkit. Harvoina vaapaapäivinä on mukava lähteä koiran kanssa rauhassa ulos kuljeskelemaan ja nollaamaan mieltä.
Tällä kertaa päädyimme parin kilometrin päähän metsäpoluille ja tuli käytyä erään pienen järven rannalla.

 Yhdessä kohtaa polulla oleillut pyy säikäytti meidät molemmat kun kovalla ryminällä lähti lentoon. Harmittaa kun lintu jäi läheisen puun oksalle, mutta edessä oli niin paljon oksistoa ettei kuvasta saanut mitään selvää.
Sienikausi on alkanut aikaa sitten mutta odotan jo innolla että pääsee etsimään suppilovahveroita. Edellisvuonna ei juurikaan tullut sieniä ja yksi vakiopaikka oli myllätty metsäkoneilla sekaisin. Josko sitä tänä syksynä saisi jokusen sienen.
Kaikenmaailman pikkusieniä metsä oli jo täynnä.

T-paidasta kassi

Törmäsin erilaisia tuunausniksejä etsiessäni tälläiseen Klik tutoriaaliin, jossa ohjeistetaan miten tehdään t-paidasta kätevä kassi.

Idea on simppeli ja toteutus todella helppo.
Yksinkertaisimmillaan vaan ompelee helman yhteen ja leikkaa hihat pois, mutta itse tykkäsin tehdä helmaan nuo kulman muotoilut ja leikatuista hihanpaloista tehdä reunukset sankoihin.


Tässä käsittelyyn joutunut paita alkuperäisessä muodossaan

Ja tässä siitä valmistunut kassi

Hieman liian myöhään tajusin että paita oli venähtänyt levenemään helmasta joten pyramidimaisuutta tuli ehkä turhankin paljon mukaan, mutta onphan ainakin tilaa tavaroille.
Hihoista sai hyvin leikattua nuo reunuspalat ja kaikenkaikkiaan koko prosessista jäi vain hyvin vähän roskikseen menevää silppua.

 Seuraavaksi voisin kokeilla tehdä kassin toisestakin t-paidasta jota ei ole tullut käytettyä ikuisuuksiin ja koittaa hieman eri muotoilua.

Meinaa vain koulu viedä kaiken ajan. Silloin kun on kotona ja olisi illan viimeiset vapaat hetket käytettävissä ennen nukkumista niin ei meinaa enää jaksaa ryhtyä näpertelemään mitään.
Onneksi inspiraatio iskee välillä oikein kunnolla niin viimeistään silloin tulee tehtyä kaikeka.

Nappipussi

Jämäkankaiden pussista löytyi tämä pienen pieni tilkku love-tekstein kuvioitua kangasta.
Meinasin jo heittää sen roskikseen kun en keksinyt mitään käyttöä, mutta eräänä päivänä käteeni sattui lyhyt punainen vetoketju jonka oli ottanut hajonneesta muovilompakosta irti.

Ajattelin sitten kokeilla saisiko tilkusta mitään tehtyä ja tässä on lopputulos. Juuri ja juuri väännellen ja käännellen sain kankaan riittämään. Sisus on violettiä lakanakangasta.
Pienen kokonsa vuoksi otin sen heti käyttöön muutamille napeille säilytyspaikaksi.
Pussukka mahtuu hyvin ompelulaatikkoon kaiken muun sekaan.

Pari pussukkaa

Löysin kaapin kätköistä muutaman vetoketjun ja tästä tulikin into järjestää kangaskaapin sisältö kohdilleen ja tehdä pistkästä aikaa jotain.
Piti ihan netistä etsiä ohjeita vetoketjujen ompeluun kun ei ole ikuisuuteen tullut tehtyä mitään ja avuttomana pyörittelin kangaspaloja ympäriinsä muistamatta mitä niille piti tehdä.

Tämä vihreä pussukka on tuttavalta saaduista jämäpaloista tehty. Päällinen on tukevampaa kangasta ja sisus ruskeaa lakanakangasta. Vetoketju on muistaakseni jostain puretusta hameesta otettu.

 

Oranssi päälikangas on myös jämäpalasta tehty ja sisälläon kirpparilta ostettua lakanakangasta. Tästä tuli uusi meikkipussini, joka kulkee melkein aina laukussa mukana. Ei juurikaan tule meikattua niin ei tämän isompaa tarvitsekaan.

Tein pussukkaa myöhään illasta ja ensimmäinen tekele aikoihin niin unohdin kokonaan lisätä sen pienen lenkin mukaa, mutta meneehän tuo tuollaisenaankin.

Nytkö on syksy

Aika menee niin nopeaan ettei meinaa perässä pysyä.
Jo unohtui tänne kirjoittaminen, vaikka olisi postailtavaa ollutkin pitkin kesää. Käsitöitä on tullut tehtyä viime viikkoina ja koulukin alkoi jälleen.

Tosin muutoksiakin on tullut kun haluaisin työmarkkinatuella jatkaa opintojani, mutta ikäni vuoksi sitä ei myönnetä kun ehdin aloittaa koulun "alaikäisenä" eli alle 25-vuotiaana ja sen vuoksi en tukea voi saada kun olen jo koulun kirjoilla.
Menee tällä kohdin opiskelut uusiksi kun joudun eroamaan hetkesi ja sitten jatkamaan opintoja samalta alalta mutta en ihan tiedä jatkanko varsinaisesti samaa linjaa. Jospa sitä ehden tutkinnonosan saisi valmiiksi ja sitten pyrkisi suorittamaan koko tutkinnon ensi vuoden alusta alkaen.