Pizzerian gluteeniton pizza

Olin autuaasti unohtanut kaikki eväät kotiin ja pitkän koulupäivän ollessa edessä kävin sitten ruokatunnilla läheisessä pizzeriassa kun tiesin että siellä oli tarjolla gluteenitonta pizzaa.
Kunnon kauppaa ei oikein ollut lähellä ja ajattelin että saisin kotiin valmiin ruoankin samalla.

Mainostivat erikoispizzoja gluteenittomalla ruispohjalla ja sai 1-4 täytettä oman valinnan mukaan ja kokonaisuus sitten maksoi sen 9 €.
Vartin taisin odotella ja sitten hiippailin takaisin koululle syömään.

Pienoinen pettymys oli kun laatikon avasi ja siellä oli tämä vastassa:

Suunnilleen normaali pizzasta puolet pienempi lätty yksinään pyörimässä laatikossa. Meinasin jo lähteä takaisin että on melkoista riistoa vetää melkein kymppi tuollaisesta olemattoman kokoisesta kasasta.
Ei auttanut enää itku kun oli maksettu ja poistuttu paikalta joten ainoa vaihtoehto jäljellä oli syöminen.

Sentään pohja ja kokonaisuus oli todella herkullinen ja juuri sopivan mausteinen. Normaalikokoisena tuo olisi ollut oikea unelmien täyttymys keliaakikolle.
Hinta on aivan järkyttävä verrattuna tuohon kokoon, mutta tulipahan nyt testattua.

Kyllä tuo Pizza Buffan saman hintaisen ohkaisen ja vähätäytteisen version voittaa ihan helposti.

Espoon reissu

Ystäväni vuosien takaa meni naimisiin tuossa viime viikolla ja tuli vietettyä useampikin päivä hänen luonaan Espoossa.
Polttarit meni pienen tyttöporukan kanssa pienen puuhan merkeissä kun ei oltu haluttu mitään nolaamista tai vastaavaa niin pistettiin morsiammelle asusteita ja pyörittiin ihan lähinurkilla.
Häitä vietettiin jossain vanhassa puurakennuksessa ja vihkijä tuli paikanpäälle. Ihan mukavat noin 80 hengen juhlat, vaikka oli hieman vaivaantunutta olla paikalla kun ei tuntenut juuri ketään. Onneksi oli yksi tuttu mukana niin sai juttukaverin illaksi ja lähinnä näiden uusien naistuttavuuksien kanssa tuli oltua.

Ainoa suuri miinus koko matkalla oli kissa-allergiani ja ystävälläni on kaksi kissaa. Onneksi huoneen ovea sai pidettyä kiinni ja allergialääkkeet tehosivat kun otti muutaman päivän mittaan. Tuli kyllä niisteltyä ja oli niin nuhainen olo että ihme kun sai itseään mitenkään juhlakuntoon. Eipä oikein vuo vuorokautta pidempään olla missään missä on kissoja.

Käytiin yhtenä päivänä läheisessä pizzeriassa syömässä ja omaksi harmikseni siellä ei ollut gluteenittomia pizzoja tarjolla. Sinäänsä ihmettelin asiaa kun Keski-Suomen seudulta löytyy niin hyvin tarjontaa muttei isommassa kaupungissa Etelä-Suomessa.
Otin sitten kanasalaatin ja täytyy sanoa että oli todella hyvää kokonaisuus.
Kanatsuikaleet oli todella erinomaisesti maustettu.

Kuva on valitettavasti kännykkälaatua

Gluteenitonta Submarinessa

Kävin viime viikolla vapaapäivänä muutaman ystäväni kanssa hieman shoppailemassa alennusmyynneissä ja sitten päädyttiin etsimään ruokapaikkaa. Satuimme olemaan Submarinesta näköetäisyydellä joten menimme sinne.
Täytyy sanoa että sillä kertaa iski todella pahana kaipuu vehnäleipään kun muistelin niitä herkullisia panineita joita tuli vielä joskus syötyä ja kaikki ne tuoksut ehtivät jo saamaan veden kielelle.

Tarkoitukseni oli ensiksi ottaa lounassalaatti, mutta kysäisin sitten gluteenittomista tuotteista niin tarjolla olikin sämpylä kaikilla vaihtoehtoisilla täytteillä. Ajattelin testata tämän että tietäisi jatkossakin millaista tarjontaa useissa eri paikoissa olisi saatavilla.
Kaverit ottivat sämpylät joten jotenkin odotin itsekin saavani patonki-mallisen leivän, mutta pöytään tulikin tuollainen pyöreä perussämpylä.

En kovinkaan ihmeellistä makuelämystä ollut odottanut, mutta täytyy sanoa että jouduin pettymään melkoisesti. Itse sämpylä oli todella onnettoman pieni ja varsinkin verrattuna hintaan joka oli sama kuin puolikkaalla sämpylällä (puolikas pantonki) 3,80 €.

Tuosta ei meinannut edes sitä itse leipää löytää kun täytteet olivat monta kertaa suurempia eikä tuon syöminenkään kovin nautinnollista ollut kun yksitellen piti ensin täytteet syödä ja välistä haukata ilmaantunutta sämpylää.
Makuelämys jäi oikeastaan täysin puuttumaan ja kaduttaa etten ottanut sitä salaattia.

Jatkossa en taida ottaa Submarinesta gluteenittomia leipiä kun samalla hinnalla saa useammankin ostettua ja itse tehtyä ihan samanmoisia kotona.

Valokuvausprojekti

Koulu alkoi ja ensimmäiset päivät oli valokuvaamista. Saatiin uudet tilat koulun kellarista ja päästiin taas virittelemään studiota kasaan. Meillä on onneksi mukavan pieni ryhmä niin kaikille riitti tekemistä ja vähän harjoiteltiin eri tekniikoita ja jokaisen olisi tarkoitus aloittaa jokin oma projektinsa.

Itse valitsin aiheeksi miniatyyrit kun joskus nuorena tuli kerättyä noita schleich-merkkisiä figuureita niin ajattelin että ne olisivat hyvä kohde. Ovat suhteellisen realistisesti maalattuja ja muutenkin hyvin oikean näköisiä eläimiä.

Tekniikkana sitten tarkoitus käyttää valomaalausta eli pitkällä valotusajalla pimeässä kuvaten ja vain pienillä lampuilla valoa tehden. Ensimmäisenä iltana lähdettiin miehen kanssa läheiseen pusikkoon ja otettiin muutamat kuvat. Oli ihan mielettömän haastavaa saada tarkennettua kameraa mihinkään kun ei ollut valoa juuri ollenkaan ja toiseksi meni oikeanlaisissa valaistuksissa paljon aikaa.
Tässä nyt muutama kuva ensimmäiseltä illalta:

Kamerassa on vielä enemmän kuvia, mutta pitäisi vielä kuvailla lisää ja varmaan koitan omaan eteiseen viritellä mini studiota, josko siinä saisi jotain tehtyä.
Hauskaa tuo kyllä oli vaikka piemeässä omat haasteensa kuvanlaadun ja ylipäätään tekemisen kanssa ja suuresti ketutti tämä ihanan talvinen vesisade ja märkä maa.

Gluteenittomat vohvelit

Sain äidiltäni joululahjaksi vohveliraudan niin tuli nyt testattua ensimmäistä kertaa tehdä gluteenittomia versioita.
Annoin raudan olla useamman minuutin päällä, jotta sellainen tehdasmainen käry lähtisi ja hiljalleen kun nosti lämpötilaa niin kärykin väheni. Sen jäljeen puhdistin pinnat kostutetulla talouspaperilla.

Käytin tälläistä valmista jauhoseosta Luomu kolmen viljan vohvelit.
2 kananmunaa ja maitoa tarvitsisi vain lisätä niin taikina oli valmis.
En ollut aikoihin tehnyt vohveleita, mutta nopeasti ja vaivattomasti ne valmistuivat ja taikinakin käyttäytyi samalla tavalla kuin tutummin käytetyt seokset.

Tälläinen kasa tuli ja kyllä ne ihan vohveleilta tuoksuivat ja maistuivat. Kermavaahdon ja hillon kera nuo nautittiin.

Koru

Tämän aloitin jo kesällä kun olin taidetyöpajalla. Tehtiin vuolukivestä koruja, mutta en ollut tyytyväinen aikaisempan kuvioon minkä olin kaivertanu kiveen.
Aloin tekemään siihen kuoppaa johon sitten pistin tuollaisen muovisen puolipallon, jonka olin irroittanut jostain krääsäkorusta.

Vuolikivi (eng. soapstone) on todella pehmeää ja herkästi halkeavaa kiviainesta. Kerran tuosta halkesi pala kesken kaiverruksen. Toinen puoli jäi korkeammaksi, joten hioin sen sulavemmaksi ja oikeastaan siitä tuli ihan hyvä että ei olekaan joka kohdasta tasainen vaan moniuloitteisuutta on enemmän.

Kolmen päivän flunssa

Vuoen viimeinen päivä meni miehen kanssa hyvää ruokaa tehden ja pelaillen skyrimia ja katsellen leffoja. Raketteja katsottiin parvekkeelta, mutta ei tehnyt mieli lähteä mihinkään, eikä muutenkaan olla tuhlaamassa rahoja raketteihin kun tarpeeksi moni tekee sitä.

Noh, seuraavana aamuna alkoi nielu olemaan arka ja luulin ensin että yön aikana vain päässyt suu kuivumaan, mutta toisena päivänä alkoi jo nenä vuotamaan ja olemaan tukkoinen olo. Koirankin olin hakenut äidiltä hoidosta ja mietin että pitäisikö viedä takaisin kun alkoi voimat hiipumaan.
Keitin tuhottomasti teetä kera hunajan, laitoin villasukat ja huivin päähän ja linnottauduin sohvalle piirettyjen pariin. Paperia alkoi kulumaan.
Ensimmäiset yöt on aina hirveitä kun ei meinaa saada unta ja olo on niin kurja. Koiralle koitin keksiä sisälle älypelejä ja tekemistä kun kovinkaan pitkiä lenkkejä en jaksanut tehdä. Yllätten kyllä pienet lenkit tuntuivat lopulta hyviltä kun sai liman liikkelle.

Tuli siivoiltua ja järjesteltyä kaappeja kun ei isompi jaksanut niin sain sitten innostuksen käyttää ylijäämätilkkuja ja otin omeplukoneen esille.
Piirsin pienet kaavat ja tälläinen pupu siitä sitten tuli.
Kävin äitini luona kahvilla ja kaiveltiin isosta nappilaatikosta pupulle silmät ja nenä.

2014 vuoden aloitus

Hyvä aika päivitellä blogia kun ei saa nukutuksi, eikä ole muitakaan kiireitä.
Unettomuus johtuu parin päivän ajan voimistuneesta flunssasta ja niin kuivasta huoneilmasta. Sattuu hengittää ja kurkku ihan kuiva kun koittaa nukkua ja ylhäällä ollessa nenä sitten ihan tukossa ja vuotaa.
Vitamiineja vain lisää, sekä teetä hunajan kanssa.


Tämä karpalo & vadelma on ollut aivan ihanaa.

 Teepussit ovat kiinni toisissaan ja tuollaisia isoja pussukoita joissa ei ole narua tai mitään. Varmaan hieman ekologisempaa kun ei ole niin paljoa eri osasia ja eipä tuo niin haittaakaan. Pussin voisi pistää teepuruille tarkoitettuun siivilään ja sillä liottaa tai antaa vain olla tuollaisenaan mukin pohjalla.

Toivottavasti olo tästä kohenisi niin ei tarvitsisi viettää viimeisiä lomapäiviä kotona kökkimällä.
Pitäisi kouluun palatessa alkaa miettimään omaa erikoitusmistaan ja henkilökohtaistamaan opintojaan. Hieman on jo suunnitelmat selkiytyneet, mutta pitkä on matka ja tänä vuonna pitäisi alkaa tekemään näyttöjä.
Ne ovat ainoa asia joka kauhistuttaa koko koulutuksessa. Josko sitä oikeasti osaa tehdä hyväksyttävän tutkinnon ja näyttää osaamistaan valitsemissa suunnissaa.

Joulu ja vuosi ehtivätkin vaihtua tuossa ja ihan kuin päivät vain hukkuisivat jonnekin.
Tuli käytyä mummollassa maalla, ruokailtua pitkin kaupunkia sukulaisilla ja sisko osan poppoonsa voimin pyörähti tapanina (oli mahatautia niin osa lapsista jäi hoitoon).
Muutamat lahjat vaihdeltiin ja kunhan sitten vain oleiltiin.

Äitini oli ostanut tälläiset sukat ja paketti oli koiraltani osoitettuna minulle.
Tulivat nyt tarpeeseen.