Noh, seuraavana aamuna alkoi nielu olemaan arka ja luulin ensin että yön aikana vain päässyt suu kuivumaan, mutta toisena päivänä alkoi jo nenä vuotamaan ja olemaan tukkoinen olo. Koirankin olin hakenut äidiltä hoidosta ja mietin että pitäisikö viedä takaisin kun alkoi voimat hiipumaan.
Keitin tuhottomasti teetä kera hunajan, laitoin villasukat ja huivin päähän ja linnottauduin sohvalle piirettyjen pariin. Paperia alkoi kulumaan.
Ensimmäiset yöt on aina hirveitä kun ei meinaa saada unta ja olo on niin kurja. Koiralle koitin keksiä sisälle älypelejä ja tekemistä kun kovinkaan pitkiä lenkkejä en jaksanut tehdä. Yllätten kyllä pienet lenkit tuntuivat lopulta hyviltä kun sai liman liikkelle.
Tuli siivoiltua ja järjesteltyä kaappeja kun ei isompi jaksanut niin sain sitten innostuksen käyttää ylijäämätilkkuja ja otin omeplukoneen esille.
Piirsin pienet kaavat ja tälläinen pupu siitä sitten tuli.
Kävin äitini luona kahvilla ja kaiveltiin isosta nappilaatikosta pupulle silmät ja nenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti