Kangaskassi ja pari pussukkaa

Muutamana kuluneena viikkona tuli jälleen tehtyä pari pientä ajoa ompelukoneella. Koitan tehokkaasti vähentää kaapissa olevien kangaspalojen määrää ja saada näistä jotain hyödyllistä aikaiseksi.

Ensimmäiseksi ajattelin tehdä hieman tavallista tilavemman kauppakassin. On tuollainen kolmiomallinen, joten tavaraa mahtuu reippaasti sisälle, mutta ei silti ole kooltaa järjettömän kokoinen. Voisin melkein päivittä kaikki kangaskassini tähän malliin kun perinteiseen suorakaiteen malliseen ei saa tavaraa näin hyvin tungettua.

Fiksuna olisin kuvannut tekeleen heti valmiina, mutta koska en ole niin järjevä niin tässä on kuva ruttukassista. Mahtuu A3:n lehtiö helposti sisälle (tuli testattua).

Sisäsaumojen kanssa tuli aivopieru niin päätin huolitella reunat näkyviin kuvio-ompeleella.

Tämän hieman suuremman kassin tein äidilleni kauppakassiksi. On kooltaan sellaisen prisman kestokassin kokoluokkaa. Sisäsaumat tein pussisaumalla tai edestakaissaumalla, miksikä sitä nyt kutsuukaan.
Kangas oli sen verran jähmeää että ajattelin tuon sauman kestävän paremmin. Ylempään tuli huono huono saumaus ja alunperin siihen oli tarkoitus tulla ohut vuorikangas, mutta meni hieman sekaiseksi koko kassi. Alempaan olen paljon tyytyväisempi.

Ilman virallista valvojaa, ei tämään kuvaushetki olisi onnistunut.

Löytyi kaksi hieman saman sävyistä vetoketjua ja kankaitakin olisi sopivasti niin ajattelin samalla tehdä vastaavat pikkupussukat. Toinen voisi sopia reissulle meikki/tarvikepussiksi ja toisen ajattelin ottaa käyttöön kynille tai muille askartelutarvikkelle, jollei muuta käyttöä tule.

Nämä on samalla mallilla tehty kuin nuo ylemmätkin eli pohja levenee kolmioksi.

Ostin kypärän, menetin pyörän

En ole koskaan pyöräillyt talvisin.
Syksyn edestessä koittaa se hetki, kun jätän pyörän pysyvästi varastoon ja kaivan sen keväällä taas esiin. En myöskään ole käyttänyt kypärää juuri ollenkaan.
Reilu kymmenen vuotta sitten ostin rullaluistimet ja niiden kanssa kypärän, mutta sitäkin käytän vain niinä harvoina kertoina kun tulee lähdettyä asfaltille luistelemaan. Vanhemmiten sitä alkaa enemmän ajattelemaan turvallisuutta ja ehkä paremmin ymmärtää oman kuolevaisuutensa. Mies monesti sanonut että haluaisi minun käyttävän kypärää.

Ajattelin että nyt on sitten aika hankkia pyöräilykypärä ja myös käyttää sitä tulevana kesänä ja jatkossakin. Suuntasin lähimpään Prismaan ja sieltä muutamien pähkäilyjen jälkeen tarttui mukaan Bell-merkkinen kuppi.
Kätevää tuossa on säädettävä päänympärys, joten sopii melkein kenelle vain ja voi juuri oman pään mukaan tehdä kaikki säädöt. Kevyt, mutta kova kokonaisuudessaan. Toivottavasti ei tarvitse testata tuon toimivuutta koskaan, mutta onpahan nyt ainakin jotain suojaa päälle.

 Sitten viikonlopun jälkeen satui vilkaisemaan rapun ulkopuolella olevaan lukolliseen häkkivarastoon, joka on asukkaiden pyörävarasto. Pyöräni loisti poissaolollaan.
Iski muutamat sydämen tykytykset vauhdilla, kun mietin että milloinkas olin sen oikeasti viimeksi siinä nähyt.
Samantein syöksyin sisävarastosta katsomaan ettei vain pyörä ollut siellä, mutta ei. Soitin miehelle ja käskin hänen tarkistamaan etten vain sittenkin olisi jättänyt pyörää hänen vastoonsa. Ei ollut.

Viikonlopun alussa omistin kaksi pyörää; vaihteellisen maastopyörän ja oikein vanhan Jupiterin. Enää jäljellä on maastopyörä. En tiedä miksi vanha pyörä kelpasi ennemmin kuin rivillinen uudempia. Tosin siinä ei ollut minkäänlaista merkintää rungossa ja harmikseni huomasin etten omista yhtäkään kuvaa koko pyörästä, vaikka olen sen monta vuotta omistanut.
Kuvasin samantien toisen pyörän ja otin kaikki numerot rungosta ylös.

Varasto on tai ainakin pitäisi olla aina lukossa. Tosin ennen kuin alan syyttämään kanssa-asukkaita varkaudesta niin pitää ottaa huomioon että tuohon varastoon on mahdollista kiivetä katonrajassa olevasta kolosta ja varaston oven saa auki sisäkautta. Pistin talonyhtiölle viestiä asiasta ja harkitsen vielä rikosilmoituksen tekemistä. En kyllä oleta että sitä pyörää koskaan löytyy sitä kautta, kun jatkuvasti varastetaan kaikkea ja epätodennäköistä ilman tarkempia tuntomerkkejä löytää sitä omaansa. Enkä tiedä viitsiikö noin vanhasta pyörästä edes ilmoittaa vakuutusyhtiölle. Ei taida olla minkään arvoinen.

Laiton nettiin ilmoituksia ja tänään käyn koiran kanssa kiinnittämässä tulostettuja katoamisilmoituksia lähialueen ilmoitustauluille ja voisi viedä lähimarketteihin myös lappuja. Todella kurjaa kun osuu omalle kohdalle ja että ihmiset ylipäätään viitsivät viedä toisen omaisuutta.
Toivottavasti on tullut päänvaivaa pyörän lukon vuoksi, kun se on rungossa itsessään kiinni niin ei pitäisi ihan pihdeillä saada katkaistua.

Pikkupyyhkeet

Ostin tälläiset pienet neliön malliset pyyhkeet ajatuksena antaa siskolle nimipäivälahjaksi. Tulostin paperille muutamat kuvat Totoron hahmoista ja ompelin pienellä siksakilla kuviot pyyhkeisiin.
Ainoa huono tuossa paperin käytössä on, että sitä jää kiinni ompeleisiin, mutta onneksi lähtee pesussa ja kulutuksessa melko hyvin pois.
Tein melko tummalla sävyllä kuvion jottei se olisi liian hallitseva ja selkeästi pomppaisi esiin. Eikä muutoinkaan ollut silloin varastossa vaaleampaa sinistä, mikä olisi sopinut ehkä hieman paremmin hahmojen väreihin.

Kuvat tuli otettua hyvin aurinkoisena päivänä ja melko hätäisesti, joten ei meinaa saada todellista kuvaa pyyhkeistä, mutta kai noista jotain selvää saa.

Kahdessa alimmassa on pyyhkeiden nurja puoli, joista näkyy valkoista paperia.

Kokeilussa Gluteeniton V

Kuvakansioon on kertynyt jo melkoinen määrä erilaisia gluteenittomia tuotteita ja niitä on tullut testailtua ja osaa jo ostettu enemmänkin. Pitäisi vain jaksaa useammin kirjoittaa kaikki ylös. Ilokseni olen huomannut miten paljon gluteenittomien tuotteiden valikoima laajenee vuodesta toiseen. Hyllytila tuntuu jatkuvasti kasvavan ja valinnanvaraa löytyy.

Kävin viime viikolla pitkästä aikaa Citymarketissa ja gluteenittoman hyllyn tarkistamisessa silmät osuivat myslipatukoihin. Ja hintakin oli tarjouksessa vain 1,99 € joten eihän niitä voinut olla ottamatta.
Tällöin en huomannut kuin yhden vaihtoehdon (suklaa-myslipatukka), mutta nyt on ainakin Pirkalta tullut myös Rusina-Karpalomyslipatukka. En ole osannut kaivata myslipatukoita, kun harvemmin niitä tuli ennen diagnosiakaan syötyä.

 Pahvilaatikossa on 5 kpl yksittäispakattua patukkaa. Hyvä pakkauskoko ja hinta-laatu suhde. Somessa joku tosin ehti huomauttaa että hänen ostamissaan paketeissa toisessa oli sanotut 5 patukkaa, kun taas toisesta paketista löytyi vain 4 kappaletta. Itse olen ostanut kolme pakettia näitä ja ollut aina viisi mukana, joten olisiko pieniä yksittäisiä virheitä eksynyt mukaan.

 Sisältö sanoo tälläistä:
Ainesosat: moniviljavalmiste (39 %: riisihiutale, maissihiutale,riisimuro, hirssimuro, sokeri, suola),maissitärkkelyssiirappi, tumma suklaa [23 %: sokeri, kaakaomassa,kaakaovoi, kaakaojauhe, emulgointiaine (SOIJAlesitiini)], kasvirasvat(palmu, karite), fruktoosi, kosteudensäilyttäjät (sorbitoli, glyseroli),emulgointiaine (SOIJAlesitiini), aromi. Saattaa sisältää pieniä määriämaitoa, pähkinää ja maapähkinää. 

Energiaa  420,0 kcal / 1760,0 kJ

Proteiinia 4,000 g

Hiilihydraatteja 80,000 g

Rasvaa 10,000 g

 

Patukka pitää hyvin muotonsa, ei hajoa syödessä ja pienet suklaa hippuset olivat oikein maukkaita. Varsinkin suklaasta pitävälle ne ovat oikein mukava lisä. Kokonaisuudessaan en löydä mitään moitittavaa tuotteesta. On erittäin kätevä ottaa mukaan välipalaksi, joskin on todella makea, mutta antaa paljon energiaa.
Koostumuksesta en heti erottaisi vastaavista tuotteista. Aina kokemukset myslipatukoista on hieman sama, että pientä rapeutta löytyy, mutta muutoin on hieman siirappisen tahmainen ja pehmeä koostumus. Pohjassa oleva ohut sulkaakerros lisää makua ja uskoisin että maistuu monelle eri ikäiselle helposti.

Tulen jatkossa ostamaan näitä välipalaksi ja reissuun ym. mihin tarvitsee kätevää ja edullista evästä. Pitänee vielä testata noita toisen makuisia patukoita, vaikka veikkaan että rusinoiden vuoksi tämä suklaa versio tulee pysymään suosikkina.

Rahaisa puu

Viikonloppuna pyörähdin äitini kera kävellen läheisillä kaupoilla. Jatkojohtoni meni täysin mykäksi ja ihme kyllä oli vielä takuu voimassa, sekä kuitti tallessa.
Olen viime aikoina todennut, että on äärimmäisen kannattavaa säästää kuitti vähäimmiltäkin tuntuvista ostoksista. Kahvinkeitinkin otti ja hajosi viime kuussa, mutta ihme kyllä siitäkin oli takuuta jäljellä joten sain tilalle puolet kalliimman keittimen, joka sattui olemaan alennuksessa ja ainoa jäljellä ollut mallikappale. Philips-merkkinen ja on ollut paljon parempi kuin hajonnut halpaversio.

Uusi jatkojohto kassissa eksyimme sitten useampaankin romukauppaan ja käytiin Plantagenissa. Pari viikkoa sitten ostin multaa valmiiksi, jotta voi vaihtaa parille kasville tuoreemmat mullat kesää varten. Kaupassa kuitenkin tarttui taas into uuteen kasviin ja myyjää jututeltuani päädyin nappaamana mukaan pienen tuuhean rahapuun.

Crassula convoluta

 

Rahapuu pääsi ikkunalaudalle kaktuksen ja kymmenien koriste-esineiden joukkoon. Mehikasvi ja muutenkin kuivan seudun kasvit ovat parhaita ikkunalle jolle paistaa iltapäivän aurinko suoraan ja paahtaen.
Olen joskus ennenkin omistanut rahapuun, hieman erilaisen tuosta, mutta sille taisi käydä hieman huonommin. Joskos tämän kanssa olisi parempi onni ja malttaisin olla hoitamatta liikaa.

Keväisin herää aina suuri into alkaa tekemään kaikenlaisia käsitöitä ja askareita. Sain enolta tämän pienen sahapukin. Hyvin kätevä kun saa taiteltua ja mahtuu parvekkeella tekemään kaikkea pientä. Tämä on tainnut olla mummollan ladossa aikaisemmin ja ei varmaan laadukkain ole ollut kun tukipalat jo repsottaneet. Tuohon oli teipattu puupalaset tueksi, joten pistin uuden kerroksen ilmastointiteippiä päälle ja lisäksi tein teippimytystä jalkaan korokkeen kun oli yhdestä kohtaa lähtenyt muovitulppa pois.

Näiden lisäksi romukaupasta tarttui mukaan kasa mitä mukavempia pieniä työkaluja.
Vitosella sai aivan ihanan minihöylän niin pakkohan se oli ottaa. Kuulun siihen kategeriaan joka innostuu kaupoilla enemmän työkaluista kuin vaatteista.

Hiekkapaperia, kaksi pientä sahaa vaihdettavilla terillä, puristimet, rautalankaa ja puuhöylä.

Suunnitelmissa on pitkään ollut tehdä oma versio eräänstä muinaisesta pelilaudasta. Tämä oli erittäin koristeellinen ja kolvilla voisi tehdä kuviot puunpalaan. Puu on jo valmiina, mutta vielä odottelen että tulisi hieman lämpöisemmät kelit jotta voisi viettää pidemmän aikaa parvekkeella askarrellen.

Melkein voodoo nukke

Pääsiäisenä vietettiin miehen kanssa aikaa pelaillen ja oloillen kunnes tuli sellainen inspiraation puuska, että on pakko saada tehdä jokin käsityö. Piirtelin nopeasti pienen nuken kaavat ja mies joutui sen verran osallistumaan, että valitsi kankaiden värejä, sekä hiuksiin tulevan langan. Ideoita alkoi tulemaan koko ajan enemmän ja enemmän joten kohta jo suunniteltiin yhdessä tätä hahmoa ja lopputulos on melko mielenkiintoinen.
Alussa sen piti olla ihan vain voodoo nukke tikattuine suineen ja ompeleineen, mutta sitten tuli korut ja hatut, sekä asut.

Hiuksissa oleva koru on kaksinkertaiseen lankaan pujotettuja pieniä askarteluhelmiä ja sidottuna yhteen hiuksena olevaan langanpätkään kiinni. Kaulakoru on tehty hajonneesta kaulaketjusta ja siihen kiinnitin muovihelmen roikkumaan.
Silminä olevat napit on kirpparilta ostettuja ja toinen on hitusen isompi, mutta se vain tuo lisää persoonallisuutta.

 Silinterin tein postikortin kokoisesta pahvin palasesta. Leikkasin ensin sopivan kokoisen ympyrän lieriksi. Sen jälkeen pidemmän suikaleen, jonka taittelin lieriöksi ja leikkasin sopivan korkuiseksi. Teippasin sauman maalarinteipillä kiinni ja itse lieriön teippasin pohjaan väkäsistä, jotka tulee kun leikkaa reunasta halutun mittaiset viillot ja taittaa nämä "ulospäin".
Hatun yläosan tein samalla tyylillä. Ensin leikkasin hieman lieriötä leveämmän ympyrän johon tein viillot ja taitoin ne alaspäin. Sitten vain teipillä kiinni lieriöön ja samalla syntyy hitusen ylöspäin suurentuvan silinterin vaikutelma.
Liimasin kangasta ympäriinsä, mutta se ei mennyt ihan niin sulavasti kuin olisi voinut. Onneksi tuo näyttää kauempaa ihan hyvältä. Lopuksi liimasin hatun ympärille kaistaleen koristenauhaa ja pohjaan pienen hakaneulan, jolla hatun voi kätevästi kiinnittää hahmon hiuksiin.

 Tässä sitten kuva hahmosta valmiina. Ompelin vielä trikookankaasta tunikan ja siihen letitin langasta vyön. Ompelin käsin pienen pussukan vyölle laitettavaksi. Siinä menee oma nauhakujansa ja käytin tähän ohutta bambulankaa eli pikkupussin voi kiristää kiinni. Tällä hetkellä se roikkuu nahoillaan sidottuna vyössä.

Neulehuivi ja valaspehmo

Aloittelin tätä huivia jo viime vuoden puolella. Löytyi niin mukava lanka läheisestä romukaupasta, että oli pakko keksiä siitä jotain tekemistä.
Olen todella huono suunnittelemaan mitään etukäteen, joten aloin vain neulomaan ja matkan aikana sitten huomasin että ehkä hitusen liian kapeaksi oli huivi jäämässä. (olisi ehkä sittenkin pitänyt jo alakoulussa muutama käsityötunti käydä)
Lopussa kun pituutta oli jo tarpeeksi niin lankaa oli edelleen reilusti jäljellä. Hulluuspäissäni ajattelin että mitä jos alan virkkaamaan lopun langan koko huivin ympärille. Pitihän se kokeilla ja kaksi kerrosta pylväitä tuli juuri ja juuri koko matkalle, eikä lankaa enää jäänyt. Oikeastaan pidän aika paljonkin reunuksesta, eikä sitä ihan heti edes huomaa.

Pöytätasot ovat tässä asunnossa niin vähissä, että sohva joutuu lähes aina toimimaan kuvausalustana. Ei ole mikään parhain siihen hommaan, kun punainen vääristää paljon sävyjä ja jokainen kuva näyttää erilaiselta sen jälkeen kun on niitä mennyt käsittelemään erikseen.
Noh, ei kai se ole niin vakavaa.

Tässä valaassa on tällä kertaa alusena silityslauta. Tuli ostettua kun halvalla sai, mutta jotenkin tuntuu ettei tuo ole tarpeeksi korkealla itselleni. Ylimmilläänkin tuntuu olevan matalalla ja muutenkin on hieman hutera kapistus. Silläkin kyllä pärjää mainiosti vähäisten käyttöjen kanssa.

Valaaseen koitin hieman erilaista kaavaa ja huomasin lopulta ettei se oikein toiminut niin kuin olin ajatellut. Tarkoituksena oli tehdä sarjakuvamaisempi isoselkäinen valas, mutta jotenkin pyrstöstä tuli liian pitkä ja "kuonon" kohdan kanssa oli enemmänkin ongelmia. Taidan palata takaisin pienempien valaiden tekoon, kun ne sentään onnistuvat paremmin.
Sininen kangas on jämäpaloja eräästä kuviokankaasta ja mahan tummanruskea kangas on myöskin jämäpaloja lakanakankaasta, jota on käytetty vaikka ja mihin.,