Huomasin tässä että miten nopeasti sitä oikeasti unohtaakin monet yksityiskohdat jos ei oikeasti kirjoittaisi heti päivän tapahtumia.
Viime lauantaina olin mieheni serkkutytön lakkiaisia viettämässä. Mies oli pyydetty paikalla myös kuvaajan ominaisuudessa ja tuli itsekin kuvailtua tuolla omalla kameralla, kun suurimmaksi osaksi paikalla oli vähemmän tuttuja ihmisiä niin meni juhlatkin mieluisammin kun oli tarkoituksellista tekemistä.
Illasta tehtiin miehen kanssa jauhelihakastiketta, salaattia ja ranskalaisia parilassa. Tuli paljon parempia kuin uunissa perinteisesti tehdyt.
Kuumina kesäpäivinä on maistunut myös kermalikööri snapsit. Se on se hetki kun tullut kotiin ja saanut kaikki pakolliset asiat tehtyä ja voi vain oleilla.
Maanantaina käytiin taidekurssin kanssa pystyttämässä taienäyttely kirjaston saliin. Ollut jokavuotinen tapa, että muutamat eri kurssit yhdistävät teoksensa ja kootaan niistä näyttely. Sinä päivänä tosin käytiin Subwayssä syömässä. En olisi muuten mennyt, mutta piti saada viljaa kehoon jotta saisin tulehdukset päälle seuraavan päivän vatsalaukun tähystystä varten
Tiistai olikin sitten yksi helvetillinen päivä. Mahaan sattui, närästi ja hellettä riitti enemmän kuin tarpeeksi. Kurssilla jaksoin jotenkuten olla, mutta loppupäivästi huimasi pahemmin kun piti paastoilla ja päälle polkea pyörällä kymmeniä kilometrejä.
Itse tähysty kesti vain 5min, mutta oli ehdottomasti elämäni inhottavimpia hetkiä. Putki ahdisti nielua, sappinesteet nousivat kurkkuun eikä oksennusrefleksiä pystynyt kontrolloimaan juuri ollenkaan. Nyt pitäisi kuukaisi odotella että saa tulokset ja sen jälkeen hakemaan ruokavaliokorvauksia kelasta. Se huimat 20€/kk jolla saa kilon leipää.
Jos sitä opettelisi itse leipomaan,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti