Polun varresta löytyi jo talvihorroksestaan herännyt sammakko:
Metsästä taasen mitä kieroin mänty ja mukavia pieniä joenuomia. Oli muuten yllättävän kirkas vesi ja puhdas pohja, joten veden lävitse näki mielettömän hyvin. Oikein sai ihmitellä sitä kun tyypillisesti kaikki isommat lätäköt ovat niin sameavetisiä.
Vasta järvimaisema sai aikaan sen todellisen tunteen että kesä on vihdoin tulossa ja kohta pääsee kunnolla nauttimaan näistä lämpöisistä vehreistä päivistä ja luonnosta taas sen loistossaan. Tuli paistettua makkaraa, syötyä eväsleipiä ja tehtyä nuotiolla omena-kaura-paistosta juurikin ihan järven rannassa. Jäi niin virkistynyt olo koko reissusta että kestää hyvin nämä sateisemmat päivät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti