Minäkö opiskelemaan...taas?

Tullut nyt oltua jokunen kuukausi eräällä luovan toiminnan kurssilla, kun töitä ei ole ollut eikä oikein sitä suuntaa elämällä. Ohjaaja sitten tyrkkäsi viime viikolla hakemuksen käteen, jossa ilmoitettiin kohta loppuvasta hakuajasta graafisen alan osatutkintoon. Hetken mietittyäni päätin yrittää ja pistin hakemuksen menemään.

Vuosien aikana on sattunut ja tapahtunut, joten koulunkäynti kärsi aika pahasti ja lopulta muutamat yritykset jäivät kesken eikä mitään varsinaista tutkintoa ole tullut saatua. Elämä on alkanut viimeisen vuoden mittaan saamaan suuntaa oikein kunnolla positiiviseen ja vihdoin tunnen olevani valmis uuteen yritykseen ja varsinkin kun olen löytänyt sen oman suuntani ja unelmani.

Jää nähtäväksi mitä kyseisestä koulusta tulee kuulumaan, mutta kyllä sitä nyt tuntuu että voisi olla valmis opiskeluun ja sillä fiiliksin että sen saisi läpi mentyä. Tuo on aikuispuolen koulu ja osatutkinto ainakin pitäisi saada ja ilmeisesti olisi mahdollista suorittaa koko tutkintokin samalla.

Viime vuosina on tullut selväksi että haluan toimia luovan tekemisen kanssa ammatikseni ja pyrkiä vielä joskus elättämään itseni jollain tapaa taiteisiin liittyvillä asioilla. Suoranaisemmat grafiikan ja muun taiteen opiskelupaikat ovat sen verran kaukana, että  tällä hetkellä pitää kokeilla hieman eri tyylistä lähestymistapaa.

 

Tämänmoinen kasvi kotiutui eilen luokseni.
Kävelin kotirappuun, kun huomasin että katoksessa pilkotti vihreää muovipussissa. Joku oli luultavemmin kyllästynyt tähän, mutta ei ollut raaskinut heittää suoraan roskikseen. Minähän siinä sitten hetken tuijottelin kasvia ja kävi jo niin sääliksi että päätin ottaa sen kotiin mukaan. Kävin ostamassa multaa ja ruukun ja nyt tuo koristaa jo olohuonetta kohtalonköynnöksen vieressä.
Ei muuten ole mitään havaintoa että mikähän rehu tuo on.